Ikoniryhmän opettaja antoi minulle siis jo kauan aikaa sitten syksyllä pussillisen pitsejä, jotka hän oli saanut joltain muulta henkilöltä. Ja koska jossain vaiheessa kurssia paljastui, että olen tekstiilialan artesaani, pussi työnnettiin minun haltuuni. Tekisin niistä näitä muistiliinoja/käspaikkoja, niillä monia eri nimiä. Ehtona oli, että yksi pitää tehdä tälle pitsien lahjoittajalle, sen teinkin huolella ja ainut mistä sitten unohdin ottaan kuvan. Tässä nämä muut, kankaat ovat omista varaston uumenista, osassa on myös itsevirkattua, tai ostettua pitsiä, eli tein näitä yhteensä kymmenen+se lahjoitettu liina.


Tässä on yksi lahjoituspitsi, samanlaisia liinoja on neljä kappaletta, oli sen verran pitsiä, virkattua.Liinojen leveys noin 17 senttiä ja pituus noin metri.




Nämä pitsit olen itse joskus ostanut, mistä lie, ovat nyplättyä, vaikka täytyy myöntää, että tuo alempi pitsi on jopa nyplätyksi melko oudon näköistä, välipitsi on takuulla nyplätty, Tätä liinaa on vain yksi.Alla vielä lähikuvaa. Liinan leveys vajaa 20 cm ja pituus noin 125 cm.





Tähän liinaan olen itse virkannut pitsin suoraan liinaan, en ole kuitenkaan tyytyväinen tähän, ei ehkä sovellu tämäntyyppiseen työhön. Leveys 19 cm ja pituus noin 120 cm.






Tämän liinan alapitsi on lahjoitusta, toinen omaa ostettua ja se on nyplättäyä, ompelin sen vain pitsin yläreunasta kiinni kankaaseen. Leveys 19 cm ja pituus  125 cm.






Tässä taas lahjoitettua pitsiä, vähän hassunkokoinen liina,pituutta vain metrin verran ja leveyttä 38 cm.
Näitä on kaksi kappaletta.




Ja sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, omalle ikonilleni varattu liina. Tässä myös lahjoituspitsiä. Lisäsin tähän myös Tiimarin viiden euron päiviltä ostettuja helmiä, ovat muovia. Heti kun pitsit näin, sain selkeän mielikuvan tästä liinasta.Vaikka väri onkin keltainen, ei haitannut, jopa kangas suikale tuli tällaisenaan vastaan kaapin perältä.Tähän liinaan uhrasin todella paljon aikaa ja vaivaa. Ja olisi pitänyt uhrata vähän enemmänkin, koska lopputulos ei ole paras mahdollinen, ainakaan omasta mielestäni, mutta tämä tuleekin jäämään itselle ja omalle ikonille. Muut ovat myytävänä ja ostettavissa, jos joku haluaa liinan ostaa.

 Toisessa blogissani olen kertonut olevani eräässä näytelmässä mukana. Muutaman rekvisiittaan kuuluvan jutun olen tehnyt näytelmää varten itse. Eli virkannut itselleni ja näytelmätyttärilleni vanhanajan nenäliinat. Niitä jopa tarvitaan, koska meillä on kahden tyttären kanssa yhteinen itkukohtaus. Viivi-äiti käyttää muuten vaan nenäliinaa usein, kun hermostuu tai muuta vastaavaa. Mallit ovat Mary Oljen kirjasta. Niihin ei ollut ohjeita vain kuvat joista sitten seurasin mallia.

Viivi-äidin nenäliina

Vanhimman tyttären, Paulan nenäliina

 

Keskimmäisen tyttären, Irman nenäliina

Nuorimmaisen tyttären,Elsan nenäliina.

 

Näytelmä on siis alkuperältään elokuvasta "Ruma Elsa" näyttämölle sovitettu.

Aloitan uuden blogin toisen rinnalle. En halunnut täyttää toista täyttää näillä jutuilla mitä kenties tanne asettelen. Kissajuttua, koiratarinaa, linnun laulua, kotilon matelua, puikkojen kilinää, koukun kieputusta, ompelukoneen surinaa, askarruksen piperrystä, vanhasta uutta.

En tiedä miten aikani ja intoni tähän riittää. Voipi olla, että harvemmin palailen tähän suuntaan, toisinaan saatan intoutua kovastikin. Sen me tulemme toteamaan myöhemmin. Aloitus on tehty, teenkö muuta.