En tiedä täyttääkö tämä haasteen, mutta on ihan uusi ja Elvis oli niin tosissaan,kun upotti naamaansa peittoon ja käpälällä vielä kiskoi kunnolla.

 

"Ai, kun ihkun pehmee tämä emännän uusi sydänfleecepeite, haluun upota tähän!"

 

 

 

 

 

Ikoniryhmän opettaja antoi minulle siis jo kauan aikaa sitten syksyllä pussillisen pitsejä, jotka hän oli saanut joltain muulta henkilöltä. Ja koska jossain vaiheessa kurssia paljastui, että olen tekstiilialan artesaani, pussi työnnettiin minun haltuuni. Tekisin niistä näitä muistiliinoja/käspaikkoja, niillä monia eri nimiä. Ehtona oli, että yksi pitää tehdä tälle pitsien lahjoittajalle, sen teinkin huolella ja ainut mistä sitten unohdin ottaan kuvan. Tässä nämä muut, kankaat ovat omista varaston uumenista, osassa on myös itsevirkattua, tai ostettua pitsiä, eli tein näitä yhteensä kymmenen+se lahjoitettu liina.


Tässä on yksi lahjoituspitsi, samanlaisia liinoja on neljä kappaletta, oli sen verran pitsiä, virkattua.Liinojen leveys noin 17 senttiä ja pituus noin metri.




Nämä pitsit olen itse joskus ostanut, mistä lie, ovat nyplättyä, vaikka täytyy myöntää, että tuo alempi pitsi on jopa nyplätyksi melko oudon näköistä, välipitsi on takuulla nyplätty, Tätä liinaa on vain yksi.Alla vielä lähikuvaa. Liinan leveys vajaa 20 cm ja pituus noin 125 cm.





Tähän liinaan olen itse virkannut pitsin suoraan liinaan, en ole kuitenkaan tyytyväinen tähän, ei ehkä sovellu tämäntyyppiseen työhön. Leveys 19 cm ja pituus noin 120 cm.






Tämän liinan alapitsi on lahjoitusta, toinen omaa ostettua ja se on nyplättäyä, ompelin sen vain pitsin yläreunasta kiinni kankaaseen. Leveys 19 cm ja pituus  125 cm.






Tässä taas lahjoitettua pitsiä, vähän hassunkokoinen liina,pituutta vain metrin verran ja leveyttä 38 cm.
Näitä on kaksi kappaletta.




Ja sitten viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, omalle ikonilleni varattu liina. Tässä myös lahjoituspitsiä. Lisäsin tähän myös Tiimarin viiden euron päiviltä ostettuja helmiä, ovat muovia. Heti kun pitsit näin, sain selkeän mielikuvan tästä liinasta.Vaikka väri onkin keltainen, ei haitannut, jopa kangas suikale tuli tällaisenaan vastaan kaapin perältä.Tähän liinaan uhrasin todella paljon aikaa ja vaivaa. Ja olisi pitänyt uhrata vähän enemmänkin, koska lopputulos ei ole paras mahdollinen, ainakaan omasta mielestäni, mutta tämä tuleekin jäämään itselle ja omalle ikonille. Muut ovat myytävänä ja ostettavissa, jos joku haluaa liinan ostaa.

Kävin eilen pitkästä aikaa kirpputorillaa ja mitä ihanuuksia löysinkään. Tarkoitus oli ostaa enkeleitä ja jotain muuta söpöä kivaa, ostin pari pientä enkeliäki kyllä, joista toisen veinkin samantien rakkaani haudalla, sekä sydämenmuotoisen tuikkujutun, siinä oli kynttiläkin mukana. molemmat tais maksaa euron tai kaksi. Mutta ne Aarteet,VAU, ja yhteensä nuo neljä maksoi 20 euroa. Se vaan ettei minun keräilykaappiini enää mahdu mitään, ei ainakaan nuo isot, pieni pelle kyllä löysi paikan muiden joukosta.

Jekku on oman arvonsa tunteva vanhaherra. Hän oli neljävuotias vuonna 2006, kun otin hänet huostaani, joten on nyt siis 10-vuotias.  Edellisessä perheessä oli pieni lapsi ja tuli uusi vauva, kissa ei tullut toimeen heidän kanssaan.Tarkkaa päivämäärää ei ole tiedossa. Jekkua kutsutaan myös nimillä Krau tai Kraa. Sekä Kuningas tai Kunkku. Jekulla on todella karmea ääni, se ei nau'u kuten normaali kissa vaan karjuu kuin mikäkin peto, ja niitä ääniä on vielpä monessa sävyssä. Sekä myös vastaa, kun sille kraakkuu saamaan tapaan kuin hän itsekin. Oven edessä sano AUU. Eli onko tuo jo sana? Auki. Jekku on leikattu kolli, joten pitäisi olla melko äänetön, mutta hän onkin poikkeus säännöstä. Luultavasti omaa norjanmetsäkissaa ainakin osittain. Niin ainakin eläinlääkäri sanoi, ei kuitenkaan puhtaana. Jekkua väistetään parhaansa mukaan, kun kulkee ylväävä tuuhea häntä pystyssä, jopa koirat kunnioittavat sitä. Pikku-Juice kuitenkin on ainoa, joka on päässyt pentuna leikkimään Jekun kanssa. Liekö Jekulla "isänvaistot" syntyneet, kun Juice lähes samanvärinen (Jekku on leikattu kolli). Nykyään Juice yrittää tehdä vallankaappausta, eli Jekuksi Jekun tilalle. Jossain vaiheessa saattaa kuninkuus vaihtua, se jää nähtäväksi.



Elvis, vähän säädytön kuva, mutta parhaiten kuvaa Elviksen laiskaa olemusta. Seitsenkiloinen kolli (leikattu), mutta pelokas, Jekku-Kunkku vähän väliä jahtaamaassa, sekä pikkuprinssi-Juice, josta täällä jo kuvia aiemminkin. Elviksellä ei ole kuin tupsuhäntä, ei naukua, vain pieni vingahdus saattaa tulla, jos todella tärkeä asiaa, eikä häntä ole huomattu. Häntä ja äänettömyys tyypillistä Manx-rodulle, jota Elvis edustaa, vaikka onkin sekarotoinen maatiainen. Äiti on manx, myös sekarotu, ei häntää ollenkaan. Koskaan en muista ikäeroa Jekun kanssa, Elvis on joko vuoden vanhempi tai vuoden nuorempi. En tiedä miksi olen unohtanut koko vuoden, jolloin Elvis on tuotu kotiin. Eli 9-vuotias tai 11-vuotias. Kevätvauva ollut kuitenkin, koska loppukesästä luovutusikäinen. 

Nyt se on viimeinkin valmis. Kristuksen Tulinen Katse. Tässä on välissä ollut niin rankka eämäntilanne, etten sen vuoksi tehnyt tälle blogilleni mitään. Käspaikkoja teen myöskin, yhden annoin o pois ja unohdin ottaa valokuvan! Käspaikka laitetaan ikonin ympärille ikäänkuin ikkunaverho.

 Toisessa blogissani olen kertonut olevani eräässä näytelmässä mukana. Muutaman rekvisiittaan kuuluvan jutun olen tehnyt näytelmää varten itse. Eli virkannut itselleni ja näytelmätyttärilleni vanhanajan nenäliinat. Niitä jopa tarvitaan, koska meillä on kahden tyttären kanssa yhteinen itkukohtaus. Viivi-äiti käyttää muuten vaan nenäliinaa usein, kun hermostuu tai muuta vastaavaa. Mallit ovat Mary Oljen kirjasta. Niihin ei ollut ohjeita vain kuvat joista sitten seurasin mallia.

Viivi-äidin nenäliina

Vanhimman tyttären, Paulan nenäliina

 

Keskimmäisen tyttären, Irman nenäliina

Nuorimmaisen tyttären,Elsan nenäliina.

 

Näytelmä on siis alkuperältään elokuvasta "Ruma Elsa" näyttämölle sovitettu.

Onko täällä mitään?

 

Ei ole toisessakaa nurkassa.

 

Mihin se emäntä on ne vessapaperit piilottanut?

Vanha ruma lasiovinen kirjahylly sai tänä kesänä uuden värin ja käyttötarkoituksen. Kuvaa varten poistin lasiovet. Hyllykkö on kuitenkin sen verran pimeässä paikassa, ettei kaikki nuket näy kunnolla. Enkä jaksanut siirtää mitään lamppua viereen (laiskuutta se vain on). Mutta eiköhän periaate keräilemistä nukeista ja pelleistä selviä, ja lisää ostan aina kun eteen sattuu. En tiedä sitten mihin niitä tungen tuo alkaa myöskin olla melekosen täysi.

 

 

Olen joskus aikoinaan ostanut vanhasta kirjapainosta vanhoja kirjasinlaatikoita kaksi kappaletta. Maksoivat silloin 250 markkaa kappale. Niihin keräilen kaikkea pientä kivaa. Toinen on jo täynnä, toista en vielä ole laittanut edes seinälle, mutta jos löydän pikkukivaa, on senkin aika pian saada seinäpaikka. Tässä kuva ensimmäisestä.

Nuo nukkekotinuket olen löytänyt jo joskus yhdeksänkymmentäluvulla jostain kirpparilta, ylhäällä olevat jäivät kyllä osittain kuvasta pois.